Täällä toimiston puolella huokaistaan vähän, kun lähes kaikki tiekokoukset (ennen syksyä) on pidetty. Nyt otetaan vähän lunkimmin, sadepäivinä päivitellään kirjanpitoja ja huolehditaan maksumuistutusten lähettämisestä.

Päivien lyhentyminen on jo hyvin havaittavissa, elokuun pimenevät illat lähestyvät. Kesän satoa säilötään pakkaseen ja pitänee nuo toimimattomat kausivalotkin hoitaa kierrätykseen. Uusia pitää kauppareissuilla alkaa etsimään, jotta tulevaan pimeyteen saadaan tunnelmaa.

Pitänee myös miettiä, että tulevan talven auraajat ovat tiekunnilla sovittuna. Syksyn kunnostussorastukset, niistä piti pyytää tarjouksia… Kyllä se tästä, mutta hetken vielä kesäisissä mietteissä mennään.

Syksyä odotellessa 🙂

Viime kirjoituksen jälkeen – jossa syksy juuri saapui – on todettava, että syksystä tuli koko loppuvuoden kestänyt kausi. Vettä satoi ja lämpötilat olivat plussan puolella ihan joulukuun viimeiseen päivään asti. Ainakin täällä Hämeen korkeudella. Sitten alkoivat paukkupakkaset, jotka kestivätkin aina helmikuun loppuun asti. Saa nähdä tässä kevään tullen, kuinka syvälle se routa sitten meni, kun ensin kasteltiin oikein huolella.

Päivät pitenevät isoilla harppauksilla, tilinpäätökset on tehty ja kokouksia järjestellään ja ohjelmoidaan pitkälle kesään. Tiekokouksilla on tänäkin vuonna pohdittavinaan oman tien kunnossapitäviä toimenpiteitä, niistä kun ei kuitenkaan voi laistaa. Muuten korjausvelka kasvaa ja aiheuttaa tulevaisuudessa isompia investointeja, kun kerralla pitää tehdä enemmän. Joka vuosi kun satsataan sopivasti, ei tule kerralla isompaa paikattavaa.

Valtion budjetissa on edelleen nipistetty perusparannusavustuksista, käytännössä avustuksia ei saa ollenkaan tavanomaiseen perusparannukseen. Etusijalle menevät sillat ja lossit sekä jotkin katastrofaaliset sortumiset, jotka pitää nopeasti korjata. Harkinnanvaraisia avustuksia varten on budjetoitu vain noin 5 miljoonaa euroa, kun korjausvelan sanotaan jo kasvavan 1,3 miljardiin euroon. Tieyhdistyksen laskelmien mukaan kestävä taso yksityistieavustuksille olisi 25 miljoonaa euroa vuodessa, joten odotettavissa on lisää lievää alamäkeä ja isoja kuoppia yksityisteiden maailmaan.

Tästä nyt on kuitenkin jatkettava nousevien kustannusten paineessa, yksityistieverkossakin. Odotellaan silti innolla kevään etenemistä ja auringon nousua yhä korkeammalle ja otetaan sieltä energiat talteen niin itselle kuin myös sähköverkkoon. Se on vaan otettava vastaan, mitä annetaan.

Päivät ovat lyhentyneet pitkään, syyspäivän tasaus oli jo syyskuussa, pimeyttä kohti mennään. Mutta ei hätää, reilun kahden kuukauden päästä joulu on vietetty ja päivät alkavat taas pitenemään 🙂

Yhteenvetona menneestä kesästä voisi sanoa, että alkukesän kylmien ja sateiden jälkeen saapui yli 20 päivää kestänyt helleputki ja ainakin täällä Hämeessä elokuu sekä syyskuun alku olivat kuivia. Yksityistiet ovat kesän jäljiltä kohtuukunnossa, jos niitä on alkukesästä asiallisesti hoidettu. Nyt on kulutuskerroksen lisäyksen ja lanauksen aika ja aurauskepitkin pitäisi kaivaa liiteristä esiin ja laittaa paikoilleen. Onhan myös muistettu sopia urakoitsijan kanssa tien talviauraaminen ja tarpeen mukainen hiekoittaminen, ettei pääse hanget ja liukkaat yllättämään?

Täällä toimiston puolella jatkuvat nämä tavalliset paperityöt, muistutellaan vielä viimeisiä matti myöhäisiä maksamaan tiemaksunsa ja niputetaan tiliotteita mappiin.
Ja onhan noissa pimenevissä illoissa hyvätkin puolensa, tulee poltettua noita tunnelmavaloja omaksi ja muidenkin iloksi. Eli valon keskeltä pimeyttä kohti, heijastimet heilumaan ja varovaisuutta liikenteessä!

Nyt se on sitten kesän huippukin jo ylitetty, vaan kovin lämmintä alkukesää ei ole saatu viettää. Mutta ehkäpä se siitä vielä paranee heinäkuun helteiksi ja elokuun kuutamoöiksi 🙂

Kokoukset on tiekunnissa lähes tulkoon pidetty, muutama jäljellä. Seuraavaksi keskitytään kirjanpidon ajantasaistamiseen ja tiemaksujen seurantaan. Ehkä joitain päiviä myös on, ettei näitä asioita ajatella ollenkaan ja lomaillaan vaan.

Jatketaan auringon ja lämmön kalastelua, itse kukin omalla tyylillään!

Talvesta tulikin tänä vuonna vaatimattomampi, mitä ollaan muutaman vuoden totuttu. Vettä sataa tätäkin kirjoittaessa ja lumesta ei juurikaan ole tietoa. Vesisateet ovat rasittaneet myös yksityisiä sorateitä, saa nähdä, mitä vaurioita kevään mittaan vielä paljastuu.
Päivät pitenevät isoilla harppauksilla, mutta katse on nyt pidettävä pääasiassa tietokoneen näytöllä. Vielä viime rykäykset tilinpäätöksiä ja samalla ohjelmoidaan ja pidetään kokouksia. Tiekokouksilla on tänäkin vuonna pohdittavinaan oman tien kunnossapitäviä toimenpiteitä, niistä kun ei kuitenkaan voi laistaa. Muuten korjausvelka kasvaa ja aiheuttaa tulevaisuudessa isompia investointeja, kun kerralla pitää tehdä enemmän. Joka vuosi kun satsataan sopivasti, ei tule kerralla isompaa paikattavaa.

Ainakin omilla nurkilla tuntuu routa menneen jonkin verran syvälle sorateillä, sen verran poukkoilevaa on tuo liikkuminen autolla. Perusparannuksetkin saa monessa tiekunnassa haudata odottamaan parempia aikoja valtion budjetin avustusten pienentyessä olemattomiin. Yhä pienenevä potti yksityisteidemme harkinnanvaraisiin avustuksiin on tänä vuonna vain 6,8 miljoonaa euroa kun summa oli viime vuonna 8,5 miljoonaa. Tieyhdistyksen laskelmien mukaan kestävä taso yksityistieavustuksille olisi 25 miljoonaa euroa, joten odotettavissa on lievää alamäkeä ja isoja kuoppia yksityisteiden maailmaan.

On tainnut eurot jäädä pyörimään mielenpäälle tilinpäätöksiä tehdessä 🙂 Tästä nyt on kuitenkin jatkettava nousevien kustannusten paineessa, yksityistieverkossakin. Odotellaan silti innolla kevään etenemistä ja auringon nousua yhä korkeammalle ja otetaan sieltä energiat talteen niin itselle kuin myös sähköverkkoon. Se on vaan otettava vastaan, mitä annetaan.