Talvesta tulikin tänä vuonna vaatimattomampi, mitä ollaan muutaman vuoden totuttu. Vettä sataa tätäkin kirjoittaessa ja lumesta ei juurikaan ole tietoa. Vesisateet ovat rasittaneet myös yksityisiä sorateitä, saa nähdä, mitä vaurioita kevään mittaan vielä paljastuu.
Päivät pitenevät isoilla harppauksilla, mutta katse on nyt pidettävä pääasiassa tietokoneen näytöllä. Vielä viime rykäykset tilinpäätöksiä ja samalla ohjelmoidaan ja pidetään kokouksia. Tiekokouksilla on tänäkin vuonna pohdittavinaan oman tien kunnossapitäviä toimenpiteitä, niistä kun ei kuitenkaan voi laistaa. Muuten korjausvelka kasvaa ja aiheuttaa tulevaisuudessa isompia investointeja, kun kerralla pitää tehdä enemmän. Joka vuosi kun satsataan sopivasti, ei tule kerralla isompaa paikattavaa.

Ainakin omilla nurkilla tuntuu routa menneen jonkin verran syvälle sorateillä, sen verran poukkoilevaa on tuo liikkuminen autolla. Perusparannuksetkin saa monessa tiekunnassa haudata odottamaan parempia aikoja valtion budjetin avustusten pienentyessä olemattomiin. Yhä pienenevä potti yksityisteidemme harkinnanvaraisiin avustuksiin on tänä vuonna vain 6,8 miljoonaa euroa kun summa oli viime vuonna 8,5 miljoonaa. Tieyhdistyksen laskelmien mukaan kestävä taso yksityistieavustuksille olisi 25 miljoonaa euroa, joten odotettavissa on lievää alamäkeä ja isoja kuoppia yksityisteiden maailmaan.

On tainnut eurot jäädä pyörimään mielenpäälle tilinpäätöksiä tehdessä 🙂 Tästä nyt on kuitenkin jatkettava nousevien kustannusten paineessa, yksityistieverkossakin. Odotellaan silti innolla kevään etenemistä ja auringon nousua yhä korkeammalle ja otetaan sieltä energiat talteen niin itselle kuin myös sähköverkkoon. Se on vaan otettava vastaan, mitä annetaan.